Helmi paistoi lättyjä, Väinö näytti verhojen raosta leikkimökkiä. Se on sinun, laita juuri sellaiset verhot sinne kuin tahdot. Juna jylisi radallaan, äiti nauroi. Helmi katsoi silmiin. 

Menin ulos ja tein lekkimökistä omani. Katselin puita joihin puhkesi lehtien alut, pienet kauniin vihreät hiirenkorvat. Haistelin ilmaa, jossa tuoksui vastapestyt lakanat jotka Helmi oli levittänyt narulle. Kuuntelin junan jyskytystä. Ikävöin isiä ja TIltua. Ne hiirenkorvat ja leikkimökin verhot oli kuitenkin enemmän kuin isi ja Tiltu yhteensä.

Sairastuin mahatautiin ja vuoroin Helmi ja Väinö piti hiuksiani kiinni kun oksensin vanhaan emaliämpäriin. Kun olo alkoi olla parempi pakkasi Väinö minut ja Helmin rämisevään autoonsa ja vei meidät kyläkaupalle. Kyläkauppa oli kuin aarreaitta ja minä jäin tuijottamaan pakkausta jossa oli Lumikki kannessa.

Helmi huomasi tuijotukseni ja kaupalta poistui voit, maidot ja lautapelin ostunut Helmi ja pieni tyttö. Ja sitten pelattiin. Vuoroin Helmin ja vuoroin Väinön kanssa. Hiirenkorvat puissa oli jo kasvaneet lehdiksi, mutta tällä oli kevät edelleen.