Jos kohta se, että serkut ja pihapiiri kerrostaloineen oli olleet tärkeitä, yhtäkkiä istuin taas isossa autossa. Hyvästelin Tommin, parhaan ystäväni, Helmin, Väinön, kaiken sen mikä oli silloin tuttua ja turvallista.

Heräsin talossa, jossa asuttiin alakerrassa, jonka yläkerta oli kylmää tilaa ja jonka vessa oli kaukana kaukana ulko-ovesta pihan perällä. Jossa oli maailman makein pelti ympärillä. Yhdessä kohdassa pystyit laskemaan loputtoman pitkää mäkeä stigalla, toisessa kohtaa pystyit kesällä hukkumaan kauran sekaan,

Ja niin minä tein, annoin kauran hivellä poskiani, luin Akkaria keskellä kauraheteitä. Koska pystyin. Postilaatikolle oli pitkä matka mutta tiistaisin siellä odotti Akkari ja jos sinne tallaili yksin sai sen lehden kanssa myös tulla yksin kotiin, sen kaurapellon kautta.

Ja sitten tuli koulu.